Apua ahdistukseen!

Ahdistus on tunne, joka on meille kaikille tuttu, ainakin jossain vaiheessa elämää. Se on osa ihmiselämää, eikä ole mitenkään epätavallista, että koemme sitä eri tilanteissa. Ahdistusta voi nousta monenlaisissa tilanteissa, olipa kyseessä sitten työelämän haasteet, ihmissuhteet tai epävarmuus tulevaisuudesta. Vaikka se on epämiellyttävä tunne, niin se on myös täysin normaali suojamekanismi, jonka viestiä on meidän syytä kuunnella.

Ahdistuksen hyväksyminen

Monet meistä kokevat tarvetta taistella ahdistusta vastaan. Saatamme pyrkiä pakenemaan tunnetta, välttelemään sitä tai jopa analysoimaan sitä liikaa yrittäen löytää syitä ja ratkaisuja. Tämä voi kuitenkin johtaa siihen, että ahdistus pysyy elämässämme pidempään ja saattaa jopa voimistua. Tämä johtuu siitä, että vastustamalla tai yliymmärtämällä ahdistusta, annamme sille enemmän huomiota ja energiaa.

Sen sijaan, että pyrkisimme kaikin keinoin eroon ahdistuksesta, voimme opetella hyväksymään sen osana elämäämme. Tämä ei tarkoita sitä, että antautuisimme ahdistukselle, vaan että annamme itsellemme luvan tuntea sen ja elää sen läpi. Ahdistuksen hyväksyminen tarkoittaa sen tunnistamista ja sen kohtaamista, ilman että yritämme välittömästi muuttaa tai hallita sitä. Tiedän, että se on monesti helpommin sanottu kuin tehty, mutta… pikkuhiljaa. :)

Ahdistus kehollisena tuntemuksena

Ahdistus on voimakas, epämiellyttävä kehollinen tunne, joka voi ilmetä monin eri tavoin. Kehossa se voi tuntua esimerkiksi:

• Kireytenä tai puristuksena rintakehässä

• Nopeutuneena sykkeenä

• Hengitysvaikeuksina

• Hikoiluna

• Jännittyneinä lihaksina

• Ruoansulatusongelmina

• Kylminä tai pistelynä raajoissa

• Päänsärkynä

Nämä keholliset oireet voivat vaihdella henkilöstä toiseen ja niiden voimakkuus voi vaihdella lievästä epämukavuudesta hyvin voimakkaisiin oireisiin. Ahdistus on kehollinen reaktio, joka valmistaa kehoa kohtaamaan uhkan, mutta ilman selkeää tai välitöntä uhkaa nämä tuntemukset voivat olla hyvin häiritseviä ja kuluttavia.

Vastustamalla tai yliymmärtämällä ahdistusta, annamme sille enemmän huomiota ja energiaa.

Myötätunto itseämme kohtaan

Yksi tärkeimmistä keinoista käsitellä ahdistusta on myötätunnon harjoittaminen itseämme kohtaan. Kun koemme ahdistusta, voimme helposti ajautua itsekritiikkiin ja syyttelyyn, mikä vain pahentaa tilannetta. Myötätuntoinen suhtautuminen itseemme sen sijaan auttaa meitä kohtaamaan ahdistuksen lempeydellä ja ymmärryksellä. Voimme esimerkiksi kysyä itseltämme: "Mitä tarvitsen juuri nyt? Kuinka voisin olla itselleni ystävällisempi tässä tilanteessa?"

Myötätunto ei tarkoita sitä, että vähättelisimme tunteitamme tai tilanteitamme, vaan sitä, että annamme itsellemme tilaa ja aikaa tuntea ja käsitellä niitä ilman ylimääräistä painetta tai tuomitsemista.

Sisäinen turvallisuuden tunne

Ahdistuksen käsittelyssä on myös tärkeää kehittää sisäistä turvallisuuden tunnetta. Tämä tarkoittaa sitä, että luomme itsellemme ympäristön, jossa voimme tuntea olomme turvalliseksi ja tuetuksi, myös vaikeina aikoina. Tämä voi tarkoittaa rauhoittavien rutiinien luomista, itsensä muistuttamista menneistä onnistumisista tai ympäröimistä ihmisillä, jotka ymmärtävät ja tukevat meitä.

Sisäinen turvallisuuden tunne antaa meille mahdollisuuden kohdata ahdistusta ilman, että tunnemme olevamme täysin sen armoilla. Se luo tilaa sille, että voimme kokea ahdistuksen ilman, että se hallitsee meitä.

Terapeuttinen tuki

Monille meistä voi olla hyödyllistä hakea ammatillista apua ahdistuksen käsittelyyn. Terapiassa voimme oppia kohtaamaan ahdistuksemme hyväksyvästi ja kehittämään myötätuntoa itseämme kohtaan. Terapeutin tuella voimme harjoitella uusia tapoja suhtautua ahdistukseen ja löytää keinoja, jotka tukevat sisäisen turvallisuuden tunteen vahvistumista.

On tärkeää muistaa, että ahdistus on osa elämää, mutta sen ei tarvitse hallita meitä. Hyväksymällä sen, kehittämällä myötätuntoa itseämme kohtaan ja vahvistamalla sisäistä turvallisuuden tunnetta, voimme löytää rauhan ja tasapainon myös ahdistuksen keskellä. Terapiasta voi olla merkittävää apua tässä prosessissa, mutta ennen kaikkea kyse on siitä, että annamme itsellemme luvan tuntea ja olla inhimillisiä.