Lapsuuden kokemusten vaikutus nykyhetkeen
Lapsuuden kehityksellinen trauma
Lapsuus on voimakas ajanjakso, joka muokkaa meitä koko elämämme ajan. Se rakentaa perustan, jolle itsetuntomme, tunnesäätelymme ja ihmissuhteemme aikuisuudessa pohjautuvat. Lapsuuden aikana koetut tunteet ja tapahtumat – olivatpa ne iloisia, turvallisia tai haastavia – muodostavat syviä tunnetiloja ja toimintamalleja, jotka voivat aktivoitua tiedostamatta erilaisissa elämäntilanteissa aikuisuudessa. Tämä ilmiö on yhteydessä niin sanottuun kehitykselliseen traumaan, jossa lapsuuden kokemukset heijastuvat aikuisuuteen ja vaikuttavat hyvinvointiimme.
Lapsuuden kokemusten ja kehityksellisen trauman ymmärtäminen ja hyväksyminen osaksi omaa tarinaa on merkittävä askel kohti tasapainoista elämää.
Arjen vuorovaikutustilanteissa esiintyvät tunteet, kuten epävarmuus, häpeä, viha tai turvattomuus, voivat usein juontaa juurensa lapsuuden kokemuksiin. Esimerkiksi lapsena koettu turvattomuus voi aikuisuudessa näyttäytyä ylivirittyneisyytenä tai voimakkaina reaktioina, erityisesti epävarmuuden hetkissä. Kiintymyssuhdemallit, jotka muodostamme läheisissä ihmissuhteissa – esimerkiksi suhteessa vanhempiin – vaikuttavat merkittävästi siihen, miten suhtaudumme muihin ihmisiin ja millä tavoin etsimme turvaa ja tukea.
Kehityksellisen trauman ja trauman ero
Kehityksellisellä traumalla ja traumalla on merkittävä ero vaikutuksissaan ja syntytavoissaan. Kehityksellinen trauma syntyy usein lapsuudessa jatkuvista tai pitkäkestoisista kokemuksista, joissa lapsi jää ilman riittävää turvaa tai emotionaalista tukea.
Trauma puolestaan liittyy usein yksittäiseen, äkilliseen ja voimakkaaseen tapahtumaan, kuten esimerkiksi onnettomuuteen. Vaikka molemmat traumatyypit voivat vaikuttaa elämään pitkällä aikavälillä, kehityksellinen trauma ulottuu monesti syvemmälle, vaikuttaen ihmisen itsetuntoon, ihmissuhteisiin ja tunnesäätelytaitoihin.
Hyväksyvä suhde itseen ja omaan historiaan
Kasvun ja hyvinvoinnin kannalta on keskeistä oppia hyväksymään lapsuuden kokemukset ja ymmärtämään niiden vaikutukset nykyhetkeen. Tämä hyväksyminen ei tarkoita pelkästään vaikeiden asioiden unohtamista, vaan niiden tunnistamista ja ymmärtämistä osana omaa tarinaa. Ymmärtämällä lapsuudessa syntyneet selviytymisstrategiamme, kuten tarpeen miellyttää muita tai vetäytyä ristiriitatilanteista, voimme alkaa suhtautua näihin toimintamalleihin myötätuntoisemmin ja ymmärtää, miksi ne ovat olleet aikanaan tarpeellisia.
Jokainen selviytymisstrategia on ollut joskus keino ylläpitää turvallisuuden tunnetta, oli kyseessä sitten huumorin kautta selviytyminen, varovaisuus tai vaikkapa mukautuminen muiden odotuksiin. Näiden strategioiden tunnistaminen ja arviointi osana omaa historiaamme voi auttaa meitä muodostamaan hyväksyvämmän suhteen sekä omaan menneisyyteemme että nykyhetkeemme. Tällainen ymmärrys tuo joustavuutta ja aitoutta erilaisiin tilanteisiin.
On myös tärkeää muistaa, että lapsuus voi tarjota positiivisia piirteitä, kuten empatiaa tai herkkyyttä, joiden avulla voimme vahvistaa itseämme kohdatessamme elämän haasteita. Kehityksellisen trauman käsittelyssä nämä oivallukset voivat toimia tärkeinä vahvuuksina, jotka auttavat meitä rakentamaan syvempiä ja kestävämpiä ihmissuhteita.
Lapsuuden kehityksellinen trauma
Olen osallistunut psykoterapeutti Juha Klaavun koulutuspäiviin, jossa keskityttiin lapsuuden kehityksellisen trauman ymmärtämiseen ja hoitamiseen. Koulutuksessa käytiin läpi, kuinka kehityksellinen trauma vaikuttaa sekä mieleen että kehoon ja kuinka pitkäjänteinen, luottamuksellinen terapiasuhde voi auttaa käsittelemään ja purkamaan näitä syvälle juurtuneita kokemuksia. Klaavun mukaan trauman hoito voi vaatia useita vuosia, mutta se mahdollistaa vapautumisen vanhoista selviytymisstrategioista ja auttaa löytämään tasapainoisemman yhteyden itseen ja muihin. Mitään pikalaastaria traumanpurkuun ei siis ole ja ainakin itselle tämä tuo valtavasti nöyryyttä tällaisten asioiden kanssa työskennellessä.
"Kehityksellisen trauman hoitoon pitää terapiassa varata viisikin vuotta."
(STT)
Terapeutin tuki matkalla itsetuntemukseen
Terapeutti voi olla arvokas tuki matkalla kohti itsetuntemusta ja hyväksyntää. Terapeutin rooli ei ole korjata tai "parantaa" asiakasta, vaan hän tarjoaa tilan, jossa asiakas voi turvallisesti tutkia omia tunteitaan, ymmärtää niiden taustoja ja tehdä kehityksellistä traumaa näkyväksi osana omaa kasvua. Tämä lähestymistapa auttaa erityisesti niitä, jotka kokevat syviä tai voimakkaita tunteita ilman täysin selkeää käsitystä niiden alkuperästä.
Kehon ja mielen yhteistyö on tärkeä elementti terapiaprosessissa, sillä monet aikuisuudessa koetut kehon reaktiot – kuten jännitys tai ahdistuneisuus – voivat liittyä lapsuudessa koettuun turvattomuuteen. Kehollisuuden huomioiminen terapiassa auttaa tulemaan tietoiseksi, milloin lapsuuden tunnetilat aktivoituvat, ja löytämään rauhoittavia keinoja niiden hallitsemiseksi. Terapeutin avulla asiakas voi rakentaa yhteyden omaan kehoonsa ja tunteisiinsa, mikä edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Lisäksi terapeutin kanssa vuorovaikutussuhteiden tutkiminen voi auttaa paljastamaan lapsuudessa opittuja toimintamalleja. Terapeutti tukee asiakasta tarkastelemaan ihmissuhteitaan ja selvittämään, miten lapsuuden aikana opitut tunnesäätelykeinot vaikuttavat nykyhetken suhteissa. Tämä tietoisuus voi auttaa asiakasta tunnistamaan, milloin vanhat selviytymiskeinot eivät enää palvele häntä, ja löytämään tasapainoisempia tapoja olla vuorovaikutuksessa.
Lapsuuden kokemusten ja kehityksellisen trauman ymmärtäminen ja hyväksyminen osaksi omaa tarinaa on merkittävä askel kohti tasapainoista elämää.
Terveyden ja tunne-elämän yhteys
Lapsuuden kokemukset, ja erityisesti kehityksellinen trauma, voivat ulottua myös fyysiseen terveyteen ja näkyä esimerkiksi tavassamme reagoida stressiin. Traumaattisilla kokemuksilla on merkittäviä vaikutuksia ihmisen stressinsäätelyjärjestelmään ja autonomiseen hermostoon. Esimerkiksi krooninen turvattomuuden tunne voi pitää kehon jatkuvassa valmiustilassa, mikä pitkällä aikavälillä altistaa univaikeuksille, ruoansulatusongelmille ja sydänsairauksille.
Terapiassa voi oppia tunnistamaan, kuinka tietyt tunteet ja muistot herättävät reaktioita kehossa ja kuinka näihin reaktioihin voi suhtautua rakentavasti. Kun tietää, että keholliset reaktiot voivat olla kehon tapa kertoa menneisyyden tunteista, on helpompi suhtautua niihin myötätuntoisemmin ja oppia rauhoittumiskeinoja, jotka palauttavat kehon tasapainoon. Kehollinen vakauttaminen voi auttaa hallitsemaan arjen stressiä ja luomaan tilaa turvallisuuden tunteelle, mikä on tärkeää kehityksellisen trauman hoidossa.
Se on pohjimmiltaan parantumista rakkauden kautta
– Freudin kirje Jungille 6.12.1906
Hyväksyntä avaimena hyvinvointiin
Lapsuuden kokemusten ja kehityksellisen trauman ymmärtäminen ja hyväksyminen osaksi omaa tarinaa on merkittävä askel kohti tasapainoista elämää. Omien tunteiden ja toimintamallien tiedostaminen auttaa näkemään, kuinka lapsuudessa opitut selviytymiskeinot ovat olleet tärkeitä suojakeinoja ja kuinka terapeuttinen työskentely voi auttaa löytämään uusia keinoja olla läsnä nykyhetkessä.
Terapeutti voi tukea tässä prosessissa tarjoamalla turvallisen tilan, jossa asiakas voi syventää yhteyttään itseensä ja tutkia omia tunteitaan kehon kautta. Lapsuutemme vaikutusten myötätuntoinen hyväksyminen ja tunteidemme säätely auttavat meitä elämään vapaammin ja aidommin. Oivallus siitä, että kaikki kokemukset – niin haastavat kuin hyvät – ovat arvokkaita osia meissä ja avaavat tien kohti syvempää hyvinvointia ja tasapainoa elämässä.
Haastattelin TerveysSummit -podcastiin kehityksellisistä traumoista Jussi Pajuniemeä, joka toimii kehollis-dialektisena kiintymyssuhdeterapeuttina. Linkki alla.
