Rajat ja rajattomuus

Rajat ja rajattomuus ovat teemoja, jotka koskettavat arkeamme syvästi – erityisesti silloin, kun kohtaamme omat voimavaramme ja uupumuksen rajat. Rajojen merkitys on korostunut nykymaailmassa, jossa arki on monille täynnä kiirettä ja jatkuvia vaatimuksia. Silti omien rajojen tunnistaminen ja asettaminen voi olla yllättävän haastavaa.

Monille rajat eivät ole itsestään selviä. Joustavuus, kestävyys ja suorittaminen ovat olleet arvostettuja ominaisuuksia, ja ne voivat toimia kuin supervoimina, joiden avulla sinnittelemme läpi kiireisten päivien ja haastavien tilanteiden. Venyminen ja sitkeys auttavat meitä selviytymään – mutta rajat tulevat lopulta vastaan. Ne voivat ilmetä uupumuksena tai fyysisenä ja henkisenä väsymyksenä, kun rajojen yli astumista tapahtuu toistuvasti. Tässä kohtaa nousevat esiin jämäkkyyden ja itsemyötätunnon merkitys. On opeteltava tunnistamaan ne hetket, jolloin on aika sanoa ”ei” – vaikka se saattaa tuntua pelottavalta tai tuoda mukanaan syyllisyyttä.

Oma jaksaminen tulee ensin ja että sen turvaaminen on itse asiassa aivan välttämätöntä.

Rajattomuudesta irtautuminen on samalla luopumista. Ehkä se tarkoittaa luopumista kaikkivoipaisuuden tunteesta, tarpeesta olla aina käytettävissä tai suoriutua kaikesta. Näistä luopuminen voi kuitenkin johtaa uuteen sisäiseen rauhaan ja yhteyteen itsensä kanssa. Rajojen tunnistaminen voi tuoda keveyttä ja helpotusta, kun ymmärtää, että omat voimavarat ovat arvokkaita ja että niiden kunnioittaminen tuo levollisuutta elämään. Tämä rauha kumpuaa siitä, että oma jaksaminen tulee ensin ja että sen turvaaminen on itse asiassa aivan välttämätöntä.

Rajojen asettaminen on kuitenkin jatkuvaa tasapainoilua. Se vaatii herkkää tunnustelua ja opettelua, sillä rajat eivät ole pysyviä eivätkä kiveen kirjoitettuja. Ne voivat vaihdella elämäntilanteen, omien tuntemusten ja jaksamisen mukaan. Rajojen tunnistaminen ja niiden kunnioittaminen voi tuoda mukanaan myös itsemyötätuntoa – taitoa suhtautua omiin rajallisuuksiin lempeästi. Itsemyötätunnon avulla voi ymmärtää, ettei kaikkea tarvitse jaksaa ja että omien voimavarojen kunnioittaminen on itsestä huolehtimista parhaimmillaan.

Rajat eivät ole heikkouden merkki. Päinvastoin, ne ovat tietoista valintaa oman hyvinvoinnin puolesta. Arjen keskellä rajojen tunnistaminen ja vahvistaminen voivat auttaa ylläpitämään tasapainoa ja yhteyttä omiin tarpeisiin. Lopulta rajojen vetäminen mahdollistaa myös aidomman ja rehellisemmän yhteyden muihin ihmisiin. Kun opimme tunnistamaan ja hyväksymään rajamme, voimme myös antaa enemmän itsellemme ja muille – ja olla läsnä siinä, mikä elämässä on juuri nyt tärkeintä.

Kävin keskustelua kolleegani Irene Etäsalon kanssa rajoista ja rajattomuudesta. Keskustelun voit katsoa alta tai vaihtoehtoisesti se löytyy Spotifystä kuunteluversiona.