Terapian tavoitteellisuus

Onko terapiaprosessissa oltava tavoitetta? Miten käy jos sellaisia ei määritä?

Oma kokemukseni omasta pitkästä terapiaprosessista ilman varsinaisia tavoitteiden asettamisia on ollut rohkaiseva ja opettavainen. Muistan hetket prosessin aikana kun mieleeni on noussut ajatukset siitä, että minun pitäisi ottaa ohjakset prosessin kulusta ja alkaa viemään sitä johonkin suuntaan. Olen aina ollut hyvä luomaan itselle tavoitteita, mutta huono elämään ilman niitä, joten ainakin itselle kontrollista luopuminen on ollut iso oppi. Itselle on ollut suuri oppi luottaa prosessiin ilman, että ainakaan itse tietäisin minne olen prosessissa suuntaamassa. Luotto siihen, että oikeat asiat nousevat pintaan sekä siihen, että terapeuttini osaa napata kiinni oleellisista asioista.

Uskon, että tavoitteita asettamalla saadaan prosessiin rakennetta ja selkeyttä. Se myös auttaa suunnan pitämisessä, joka taas auttaa terapeuttia ohjaamaan keskustelua oikeaan suuntaan. Tavoitteen asettaminen auttaa myöskin hahmottamaan sen miten prosessissa ollaan edetty ja se myös motivoi sekä sitouttaa asiakasta terapiaprosessissa.

Luottamus. Kuva: Ilari Laine

Terapian taikaa on minusta “tässä ja nyt” tapahtuvat hetket, jotka synnyttää jonkin terapiaistunnossa esiin tulleen tapahtuman kautta uusia oivalluksia. Ne voisivat näyttäytyä jollekin polulta harhautumiselta negatiivisessa mielessä, mutta sitä se ei välttämättä ole. Taika on se kun huomataan “tässä ja nyt” esille nousseen asian olevan oleellinen terapiaprosessin kannalta ja se synnyttää jotain uutta sekä oleellista ymmärrystä. Se voi olla jotain joka on totta ja samalla asiakkaan ydinuskomuksista poikkeavaa uutta tarinaa itsestä. Tällaisten taikojen syntymiseen tarvitaan luottamusta prosessia kohtaan. Se vaatii myös läsnäoloa ja rohkeutta. Se vaatii sitä sekä asiakkaalta, että terapeutilta.

Tarvitaan myös riittävästi aikaa. Uskon, että lyhyillä ratkaisukeskeisillä prosesseilla on paikkansa, mutta mielestäni liian tiukka tavoitteen asettaminen pienessä ajassa on pois vapaudesta ja väljyydestä, joka on tarpeen terapian taikuudelle. Kun etenee pienin askelin, tarvitaan myös enemmän aikaa. Kun edetään suurin askelin, on syytä varautua siihen, että jotain jää matkan varrelta näkemättä ja pitääkin palata takaisin.

Mielestäni tavoitteen asettaminen on tärkeää, mutta tärkeämpää on olla avoin ja hereillä sen suhteen, että “laiva” haluaakin kulkea hieman eri suuntaan. Asiakas voi tulla terapiaan jonkin haasteen kanssa, mutta voi ollakin, että todellinen tarve löytyy vasta hetken matkustuksen jälkeen. Terapia on avoimmuutta, nöyryyttä, rohkeutta ja hyväksyntää vaativa laji.

Joka tapauksessa haluan rohkaista asiakkaita tulemaan ilman selkeää tavoitetta, rohkeasti määrittää sellaisen yhdessä terapeutin kanssa tai olla määrittämättä. Terapeutilla on omat vastuunsa ja asiakkaalla omansa, mutta valta on asiakkaalla.