Näkyväksi tuleminen

Nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi tuleminen lukeutuu ihmisten perustavanlaatuisten psykologisten tarpeiden joukkoon. Se voi olla tarve sellaisenaan tai se voi olla osana yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen hyväksynnän tarvetta.

Maslowin tarvehierakia kertoo yhteenkuuluvuuden tarpeesta seuraavaa: Kun ihmisen fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet ovat tyydytetty, ihmisellä syntyy tarve yhteenkuuluvuuteen. Tämä sisältää tarpeen olla osa ryhmää, olla läheisissä ihmissuhteissa ja tuntea yhteyttä toisiin. Kun yhteenkuuluvuuden tarve on osittain tyydytetty, ihmisellä kehittyy tarve itsearvostukseen ja kunnioitukseen. Tämä sisältää tarpeen tuntea itsensä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. 

Tommy Hellsten on kirjoittanut blogipostauksessaan seuraavaa: ”Kuulluksi tuleminen on ihmisen syvin tarve. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen luo meidät siksi mitä me syvällä sisimmässämme olemme. Voi jopa sanoa, että meissä syntyy se mikä tulee nähdyksi ja kuulluksi. Paljon jää syntymättä, kun kukaan ei katso eikä näe sinne missä olemme ituina. Toisen ihmisen kohtaaminen luo meitä siksi persoonaksi, joka me voimme ja tahdomme olla.”

”Ihmisen tarve liittyä ja tulla nähdyksi on samanlainen tarve kuin nälkä.”
– Katja Myllyviita

”Näkymättömyyden” kokemus suhteessa toisiin voi muokata ihmisestä defensiivisen, jolloin hän piilottaa oman tarvitsevuutensa. Kun hän ei paljasta tarvitsevuuttaan, niin hän pyrkii tällä tavoin suojautumaan uusilta kivuliailta näkymättömyyden ja kohtaamattomuuden kokemuksilta. Tämä defensiivisyys myös ylläpitää yksinäisyyttä.

Lapsuuden kokemukset näkyväksi, kuulluksi ja arvostetuksi tulemisen muodossa ovat perusta jolle rakennamme käsityksemme itsestämme. Ne vaikuttavat siihen, miten haemme ja koemme tunnustusta ja hyväksyntää aikuisena sekä siihen minkälaiseksi itsetuntomme kehittyy. 

Näkyväksi tuleminen vaatii rohkeutta. Kuva: DALL·E tekoälyllä

Sosiaalinen media ja näkyväksi tuleminen

Vietämme aikaa yhä enemmän sosiaalisen median parissa (linkki). Syitä tähän on varmasti useita, mutta mielestäni syinä on ainakin yhteyden tarve, arvostuksen ja nähdyksi tulemisen tarpeet. Some mahdollistaa näkyväksi tulemisen vaikka kotisohvalta käsin, joten teoriassa tämä saattaisi olla hieno mahdollisuus täyttää tarpeitaan. Some auttaa pitämään yhteyttä toisiin, löytämään samanhenkisiä ihmisiä ja se voi toimia itseilmaisun kanavana.

Pekka Tölli kuvaa kirjassaan “Minä näen sinut”, sosiaalista mediaa arvostuksen pikaruoaksi. Some tekee itsemme muihin vertailusta aiempaa helpompaa. Somesta saatava pikatyydytys on mielen roskaruokaa ja täten säännölliseksi voimanlähteeksi kehno. Somen kautta saatu arvostus ilmaistaan seuraamisina, tykkäämisinä ja jakamisina. Aito kohtaaminen lämmittää, mutta tällainen numeraalisina määrinä saatava arvostus haihtuu nopeasti. Nähdyksi ja kohdatuksi tuleminen on tunne, ei tietoa.

Mielestäni some on tullut herättelemään ja tavallaan myös kasvattamaan näkyväksi tulemisen tarvetta, näyttämällä missä kaikkialla sitä voisikin olla esillä ja vastaanottaa tykkäyksiä. Some alustat voivat lisätä näkyväksi tulemisen tarvetta addiktoimalla meitä käyttämään somea yhä enemmän.

Yksilöllä on tarve sosialisoitua ja saada sosiaalista hyväksyntää, joten he pyrkivät tuomaan esille tietynlaisen kuvan itsestään ja noudattamaan yhteisön normeja ja sääntöjä. Yhteenvetona voidaan todeta, että sosiaalinen media vaikuttaa merkittävästi yksilöiden minäkuvaan.

Nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi tulemisen tarve on perusta ja lähtöpiste myös kehittelemässäni videoavusteisessa itsetuntemusohjauksessa.

Jos haluat uudet artikkelit sähköpostiisi niiden ilmestyttyä, niin laita alle osoitteesi.